YRITYSKAUPPAKIN VAATII STAILAUSTA !

Yrityskauppa-asioissa liikutaan pääomavaltaisissa ja eräissä tapauksissa myös tunnepitoisissa asioissa.
Yrityskaupan järjestelyt liittyvät mm. kirjanpitoon, taloudellisten arvojen määrittelyyn sekä verotukseen liittyvään lainsäädäntöön. Jälkiviisaus tai katuminen eivät auta, mikäli kauppaan johtaneet päätökset ja toteutukset ovat olleet vääriä !
Näin ollen on syytä varautua tuloksekkaasti ja onnistuneesti toteutettavaan yrityskauppaan jo hyvissä ajoin.

Useat osakkeenomistajat, mikäli näköpiirissä on yrityksestä luopuminen, aloittavat yrityksen alasajon jo vuosia ennen varsinaista myyntitapahtumaa. Vähennetään työpanosta, markkinointia ja myyntiponnisteluja ja sitä kautta liikevaihto pienenee ja seurauksena ovat työntekijöiden irtisanomiset, motivaatio-ongelmat, tilauskannan lasku ja tuloksen pieneneminen.
Näin ollen yrityksestä muodostuu varsin aneeminen kuva, ulkopuolisin ja ostajatahon silmin katsottuna.
Tämä on mielestäni väärä tapa, joka selvästi heikentää yrityksen myyntimahdollisuuksia ja laskee yrityksestä saatavaa kauppahintaa.

Yrityksestä voidaan myydä koko osakekanta, yhtiömiesosuudet, liiketoiminta ja vaihtoehtoisesti enemmistö- tai vähemmistöosuudet. Kaiken lähtökohtana on kuitenkin myyjälle kaupan-tekovaiheessa aiheutuvien veroseuraamusten huomioon ottaminen sekä tulos- ja tasearvojen todel-lisuus, niin historiaan perustuvilta kausilta kuin tulevillekin vuosille arvioituna. Nämä arvot kaupantekohetkeen diskontattuna ovat tekijöitä, jotka ratkaisevat myyjälle jäävän suurimman mahdollisen omistaja-arvon eli kauppahinnan.
Näin ollen yrityksen arvonmäärityksessä vaikuttavana tekijänä on yritykseen sijoitettujen pääomien ja saatujen tuottojen lisäksi myös se aika, minkä ajan kuluessa tuotto on syntynyt. Mikäli tehdyn myyntipäätöksen jälkeinen aika, ennen lopullista kaupantekoa, on tuonut mukanaan liiketoiminnan taantumisen, niin sillä on varsin tuntuva haittavaikutus myynnin onnistumiseen, mutta ennen kaikkea se pienentää yrityksestä saatavaa kauppahintaa.

Eri laskentamenetelmiä hyväksi käyttäen saadut arvot diskontataan kaupantekohetkeen, jolloin saadaan kaupankohteelle suuntaa antava yritysarvo, jota kaupassa on lähdetty tavoittelemaankin. Yrityksen lopullinen arvohan on se arvo, minkä ostaja kaupan kohteesta suostuu eri maksutavoilla maksamaan.

Mielestäni myyjätahon tulisi myyntisuunnitelmia laatiessaan kohdistaa tarmonsa siihen, että yritys pysyy tuottavana ja hyvin hoidettuna sekä siihen, että yritykselle kehittyy vahva tase eli vapaata omaa pääomaa on käytettävissä. 01.09.2006 voimaan tullut osakeyhtiölaki ja nykyinen verotusmenettely tarjoavat osaavalle mahdollisuuksia myös oman vapaan pääoman käyttämiseksi, erinäisin ehdoin, osakekaupan rahoittamisessa.

Myyjän ja ostajan edunmukaista on varsinkin pien- ja perheyrityksissä se, että myytävän yrityksen nykyinen omistaja tai toimitusjohtaja voisi kaupanteon jälkeen sitoutua jatkamaan yrityksen palveluksessa ennalta sovitun ajan esim. käyttökatteeseen sidottua prosenttimääräistä bonusta vastaan. Mielestäni tällä järjestelyllä on mahdollisuus poistaa ainakin yksi yrityskaupan epäonnistumisen riski ja näin saavutettu etu koituu sekä myyjälle että ostajalle.

Yrityskauppa kokonaisuutena on varsin laajakantoinen prosessi, jossa on suuri vaara epäonnistua tai menettää osa harkitsemattomilla toimenpiteillä vuosien varrella kertynyttä henkistä- ja taloudellista pääomaa, jotka oikealla suunnittelulla, oikein ajoitetuilla toimenpiteillä ja järkevillä päätöksillä olisi voitu siirtää myyjälle ja ostajalle sekä osan jäädessä ko. yritykseen.

Ilkka Lahdenperä ins. AMK, LKV
Yritysvälittäjä, Helsinki